Kulutuksen banaliteetti

Jos katse voisi tappaa, kiristeltäisiin YK:n yleiskokouksessa kohtapuoliin hampaita Tampereen yliopiston Pinni A:n kahvilassa tapahtuneen kansanmurhan johdosta.

Toisin sanoen: nyt (taas) kilahti!

Olin kiirehtimässä syömään juuri ennen parturiaikaa, joten tein välilaskun yliopiston iltapäivisin rauhallisimpaan kuppilaan. Tälläkin kertaa ruokalinjastolla oli vain yksi ihminen pähkimässä ennen minua. Miten kävikään? Olin lastaamassa lautaselleni seitiherkkua, kun aulasta syöksyi konferenssikonkkaronkka – ja ei kun koko parinkymmenen hengen lössi tylysti etuilemaan jonossa (annettakoon se porukalle anteeksi, että kyseisessä kuppilassa on sellainen U-mallinen linjasto, mikä antaa tiettyä insentiiviä moiselle käytökselle). Kyllä en pahoittanut mieltäni edes ihan vähää!

Mutta oma tuskani ei ole tällä kertaa homman pihvi. Kyseisen linjaston alkupäästä, jonka olin tapahtuman sattuessa jo ohittanut, löytyi kahvikupit kaikkien muiden astioiden joukosta. Suurin osa konferenssi- tai seminaarivieraista (en tosiaan tiedä mitä jengiä olivat) kuitenkin tähysi suoraan linjaston loppupäähän, kohti kofeiinin suurta lupausta. Mulkoilin pahansuovasti taka-alalta: en huomannut yhdenkään asiakkaan käsien haparoivan – missä kahvikupit ovat? – vaan kaikki tyytyivät suvereenisti kaatamaan kahveensa sellaiseen kalliiseen ympäristönraiskaustötsään, suomeksi takeaway-kuppiin. Ja kyllä, kun lopulta minuuttien jonotuksen jälkeen pääsin seitiherkkuuni (sic!) käsiksi, saatoin vain todistaa, että siinä kahvilassa ne sumpit sitten tietty ryystettiin. Ei ollut takeawayta.

Olette oikeassa siinä, mitä juuri ajattelette; maailmassa on paljon pahempiakin asioita – tyranneja, suoraa väkivaltaa, salanatotusta ja whatnot… Lisäksi henkilökohtaisesti kokemani epäoikeudenmukaisuus jonokäyttäytymisineen saattoi sumentaa arviointikykyäni.

Tästä huolimatta haluan heittää ilmoille käsitteen: kulutuksen banaliteetti. Mediat ovat pullollaan yksilötason kulutusvalintoihin pureutuvaa, ympäristöä säilyttämään pyrkivää ja kestävää kehitystä tukevaa valistusta. Eittämättä nämä kuvailemani yliopistolaisetkin ovat saaneet osansa tästä saarnasta. Mutta niin vain ei syntynyt mitään moraalisia dilemmoja, kun kahvikupiksi päätyi massadissonanssin ohjaamana se ympäristön kannalta huonoin vaihtoehto (kahvinjuonti posliinikupistakaan ei tosin sekään ole mikään varsinainen ympäristöteko).

Aiheessa ansioituneet tutkijat toki katselevat otsat kurtussa tekemääni Arendt-analogiaa (Ari-Elmeri?). Otan kuitenkin riskin. Arendt näki Eichmannissa syvälle piirtyneen ristiriidan; miten kutakuinkin perusjampasta saattoi kouliintua olosuhteiden myötävaikutuksella järjestelmällistä pahaa edustava joukkomurhaaja? Sama meidän arkipäivässämme: miten meistä järkevistä ja valistuneista ihmisistä kuin huomaamatta kouliintuu ympäristökaaosta lietsovia kuluttajia? Analogia on toki tietyllä tavalla hutera; vastaako kahvittelijoiden joukkodissonanssi (siis edelleen: miksei kukaan koko porukasta hakeutunut varsinaisten kahvikuppien äärelle, vaikka ne olivat selvästi saatavilla) Arendtin teorian taustalla olevaa normalisaatiota ja sen välttämättömyyttä pahuuden arkipäiväistymiselle?

Kulutus on toki jo tietoisenakin tekona mitä arkipäiväisintä puuhastelua; jotain irvokasta siitä kehkeytyy silloin, kun ihmiset eivät enää edes ymmärrä kuluttavansa, saati tiedosta kulutuksensa seurauksia, vaikka varmasti tiedostavat kriittisen kulutuskäyttäytymisen (tai vieläkin kriittisemmin kuluttamatta jättämisen) välttämättömyyden maapallon tulevaisuudelle.

Nyt lähden keittelemään kahvia, joka minulla jäi juomatta seminaariporukan etuilun vuoksi ennen parturia…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

thoughts for the post-2008 world

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: