Vastuullista politiikkaa

Kokoomus on tällä hetkellä Suomen vaikutusvaltaisin puolue. Vaikutusvalta ulottuu puolueen välitöntä kannatusta, suurimman puolueen asemaa ja hallitusvastuuta laajemmalle, ei vähiten etujärjestöpolitikoinnin ja medianhallinnan kautta. Kokoomus vaikuttaa yhteiskunnassamme selvästi puolueen kannatuslukemia laajemmalla äänenpainolla, minkä lisäksi puolueen viestintä on valovuosia muita puolueita edellä. Tästä puolueelle on nostettava hattua – näin puolueen tuleekin toimia.

Kokoomus on kernaasti korostanut oman politiikkansa yleistä luonnetta. Muut puolueet tuskailevat perusviestinnän kanssa: työn puolesta, ei ketään vastaan, kyllä (vastakohtana negatiiviselle ei-politiikalle), positiivinen asenne, asenteen muutostalkoot… siinä muutamia puolueen käyttämiä retorisia tehokeinoja, jotka suodatetaan esiin sosiaalisessa ja tavanomaisessa mediassa suvereenit esiintymistaidot omaavien fantastisten ja nuorekkaiden poliitikkojen äänillä (oletteko huomanneet, että Sasit, Zyzzet, Vapaavuoret ja kumppanit ovat puoluetoimiston viisaalla päätöksellä koko lailla vapautettu medianhallinnan tehtävistä, eikä syyttä). Jotain oireellisita on siinä, että Sipilä kakkaroineen nähdään raikastavana tuulahduksena puoluepolitiikan ummehtuneessa julkisuuspelissä (edelleen Kokoomusta lukuun ottamatta).

Merkittävin kokoomuksen käyttämä kuvaileva käsite on ”vastuullinen”. Käsite on merkittävää, koska se kätkee sisäänsä syytöksen, jonka mukaan muiden puolueiden politiikka – tai kenties kokonainen yhteiskuntapolitiikan pitkä pohjoismaisen perinteen käytäntö – ei ole enää vastuullista tuomiopäivän kynnyksellä. Ja kuka nyt vastuutonta politiikkaa haluaisi tukea?

Puolueiden julistama vastuu on kuitenkin saanut laiskuuden ja sivuun astumisen piirteitä.

Tässä merkityksessään vastuullinen politiikka viittaa siihen, että politiikka välttää puuttumasta ihmisten vapaaseen toimintaan. Vastuuta ollaan siirtämässä joko yksityiselle sektorille tai yksittäisille kansalaisille. Molemmissa tapauksissa ihmisten vapauden tärkein sektori löytyy taloudenpidon saralta. Ensimmäiseksi mainittu vaihtoehto johtaa markkinaliberalistisiin tulkintoihin (tai käytäntöjen tasolla kulutuskapitalismiin), jälkimmäinen jonkin sortin sosiopopulismiin.

Vallassa ovat tällä hetkellä markkinaliberaalit äänenpainot. Tässä katsannossa valtio, politiikan keskeisimpiä mekanismeja, pyritään ajamaan minimiin (ehkä siksi, että tiedetään, ettei visio tule täydessä mitassaan toteutumaan). Valtio, jonka toiminnasta (esimerkiksi tulonjakopolitiikan, investointipolitiikan, veropolitiikan, sosiaali- ja kulttuuripolitiikan muodossa) poliitikko voisi ottaa vastuuta, siirretään varastoon pahan päivän varalle. Vastuullinen politiikka on siis hieman paradoksaalisesti sitä, ettei oteta tai käytetä vastuuta. Vastuullisuus on sitä, että pelätään käyttämästä varoja ja myönnetään, että kyllä jossain joku niitä sitten osaa kohdallisemmin käyttää. Varojen käytön valvonnan kanssa ollaan vähän niin ja näin…

Tämä idealisoitu toimijatyyppi, jolle vastuu siirretään, on vapaan markkinatalouden edistäjä, jolla on omnipotentti maailmankatsomus sekä maaginen kyky astua vapaaksi historiallisesti rajoittavista valta- ja toimijarakenteista. Kansallisvaltiolähtöisen maailmanpolitiikan luonne ei myöskään pidättele rajoista ja rakenteista vapaata toimijaa. Tällaiseen toimijaan törmäämme usein lukiessamme vahvasti idealisoituja yhteiskuntafilosofian klassikoita, joiden yhteiskunnallisesta soveltamisesta filosofit harvoin ottavat konstruktioitansa muodostaessaan vastuuta.

Onko olemassa helpompaa duunia kuin vastuulliseksi julistautuvan poliitikon duuni tänä päivänä? Se vastaa passiivis-vastuullista toiminta ensiaputilanteessa: ”siinä se korisee, mutta olen vastuullinen, seuraan sivusta ja odotan paikalle tulevaa ensiapuryhmää”; aivan kuten politiikassa: ”minä en ole yhteiskunnallisen toiminnan perusyksikkö”. Jokin paradoksi tässä piilee: ensin haetaan kovalla vaivalla julkisiin vastuutehtäviin, ja kun sinne päästään, todetaan vastuullisuuden nimissä, että muiden tulee ottaa vastuuta enemmän.

Nuorten poliitikkojen joukoista on kantautunut myös eräänlaista vulgaarilibertanistista eetosta, jossa yksilön omissa käsissä olevaa kohtaloa ja yritteliäisyyttä ylistetään muutaman tanassa olevan argumentin voimin kiusallisuuksiin saakka. Keskustelevampi henki toiminee liberaalien tavoitteiden edistämisessä paremmin.

Voidaan esittää myös astetta rankempi, kärjistävä ja mustavalkoinen tulkinta:

Vulgaariliberaalin ideologian ja kulutuskapitalismin pyhä liitto porskuttaa vaikutusvaltaisissa piireissä vahvana. Erilaiset ajatushautomot julistavat tällä hetkelläkin saarnaansa julkishallintoa ja -järjestelmää vastaan. Kaikenlaisessa saarnaustoiminnassa sorrutaan helposti jonkin tason argumentaatiovirheisiin. Ei ole esimerkiksi ongelma rinnastaa ontologisen tason spekulatiivisia väittämiä vapaiden ihmisjoukkojen yhteiskuntasopimuksen kausaalisista seurauksista hyvinvointiin sekä sitä, miten julkishallinnon tehottomuus on osoitettavissa korreloimalla sen mittasuhteet ja tuotokset. Nämä täysin yhteismitattomat premissit ajavat samaa johtopäätöstä: ajetaan julkista alas – sekä toimintaa, järjestyksenpitoa että valvontaa – pyhän historiattoman vapauden nimissä; ei ole paluuta edes ordoliberalismiin. Vain totaalinen, pakottava vapaus – kaikessa ristiriitaisuudessaan – kelpaa. Tällaiseen hedelmättömään spekulointiin, jonka lopputulemana eteemme avautuu luolamiesaikainen ihmisten tuottamista rakenteista vapaa yhteiskuntajärjestys, meillä on kyllä varaa, kuten myös dynaamisiin, mutta vastuuta karttaviin poliitikkoihin. Ja tämä kaikki sillä ehdolla, että yhteiskunnassa toimiminen pelkistyy (yksityis)omistamiseen ja taloudenpitoon. Entä jos ihminen halua vaapasti päättäen ja vapaaehtoisesti elää auktoriteettien katveessa? Onko tämä vapaa valinta?

Ehkä tilanne ei sittenkään vaadi kohdalleen näin uuvuttavaa liturgisointia. Mutta jotain merkillistä vastuullisuuden ympärillä käytävässä keskustelussa ja käytännöissä on. Tehokas saa olla, mutta populismi suuntaan tai toiseen ei tätä tavoitetta edistä.

Mainokset

One Response to Vastuullista politiikkaa

  1. Päivitysilmoitus: Juhannuslupaus | Tweakling

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

THOUGHTS FOR THE POST-2008 WORLD

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: