Koulunkäynti puhuttaa

Koulujen alun lähestyminen on lisännyt koulunkäymistä ja koulujärjestelmää ruotivaa keskustelua. Kyse taitaa olla jokavuotisesta ilmiöstä, mutta tänä syksynä ilmiö on sattunut silmään selkeämmin, ehkä siksi, että kohtaan nyt itsekin ensimmäistä kertaa syksyn pätevöityneenä aineenopettajana.

Eilen hesarissa kerrottiin, kuinka eri ikäiset koululaiset karttelevat koulua viimeiseen saakka: nuoremmat pysymällä etäämmällä, varttuneemmille löytyy kulttuurisesti hieman kyseenalaisempia tekniikoita. Tänään hesarissa oli asiallinen juttu ikuisuusongelmasta: nuorten jaksamisesta ja koulun alkamisesta. Tutkimukset, joiden metodologiaa ei jutussa valitettavasti tarkemmin avata, kertovat aloitusajan myöhästämisen vaikuttaneen merkittävästi liian vähän nukkuvien määrään. Kysymys siitä, mikä on liian vähän unta, lienee kuitenkin yksilöllistä. Jos koulupäivän aloittamista myöhästettäisiin, menisi uudistus tietysti harakoille, jos kodeissa ei pidettäisi huolta nukkuma-ajoista.

Myös kolumnistit ovat kunnostautuneet. Matti Tyynysniemi vaatii kouluihin lisää matematiikkaa. Hän on huolissaan suomalaisten nuorten matemaattisesta osaamisesta. Väite kuulostaa yllättävältä, kun otetaan huomioon, kuinka hyvin suomalaiset koululaiset ovat pärjänneet luonnontieteellistä ymmärrystä (testien painopisteet toki vaihtelevat) mittaavissa pisa-testeissä (oli testeistä mitä mieltä tahansa). Lisäksi Tyysyniemi lohkaisee, että oppilaat pitävät matematiikkaa turhakkeena. Opetushallituksen (s. 127) tekemien kyselyjen mukaan oppilaiden, tässä tapauksessa yläkouluikäisten, suhtautuminen matematiikkaan on kehittymässä myönteisempään suuntaan – pojat pitävät matematiikkaa tyttöjä kovemmassa arvossa ja uskovat omaan matemaattiseen osaamiseensa enemmän, kuin mitä oppimistulokset antaisivat ymmärtää. Myös matematiikan merkitys jatko-opintojen kannalta tunnustetaan. Sen sijaan matematiikkaan käytettyä tuntimäärää oppilaat pitävät liian suurena (opettajat ja vanhemmat sopivana). Nämä premissit viittaisivat siihen, että kysymys on pikemminkin opetuksen sisällöllisestä kuin määrällisestä ongelmasta. En tiedä mitkä ovat Tyynysniemen lähteet, koska hän ei esitä niitä kolumnissaan.

Ja mitä määrään tulee, ei se matematiikan kohdalla ole ainakaan laskussa (vrt emt., 127 ja perusopetuksen tuntijako). Paremminkin pitäisi kysyä opetuksen ja oppimisen laadusta: Onko se päinvastoin liian vaativaa väärässä kohtaa koulutusputkea? Veljenpojaltani vaadittiin muutama vuosi takaperin jo alakouluikäisenä sellaista matemaattista osaamista (liekö ollut jotain tekemistä funktioiden kanssa), jota itse tuskin kohtasin edes yläkouluikäisenä 90-luvulla. Edellä mainittu opetushallinnon raportti harkitsee (s. 129) myös tasoryhmiä, jotka Tyynysniemikin mainitsee, mutta esittää toisaalta, että ”joustavat ryhmittelyt tekevät jo nyt mahdolliseksi yksilölliset järjestelyt esimerkiksi oppimistyylin tai harrastuneisuuden perusteella”.

Tulisiko matematiikan sisältää sittenkin enemmän valinnaisuutta – ei määrää – minkä kautta oppilaat voisivat keskittyä omiin vahvuusalueisiinsa? Eikö tätä nykyä tarvita erikoistujia, ei matematiikan kokonaisvaltaisesti hallitsevia teoreetikkoja, jos kilpailukykydiskurssin tielle halutaan toden teolla lähteä? Tulisiko painotuksen olla nykyisen sijasta yläkoulun puolella? Näihin kysymyksiin minulla ei yhteiskuntatieteiden, historian ja filosofian opettajana ole päteviä vastauksia – mutta mielestäni kysymykseni antavat ongelman puimiseen paremmat lähtökohdat kuin Tyynysniemen mustavalkoisempi retoriikka.

Tyynysniemi asettaa retoriikassaan (retoriikassa siksi, ettei väitettä perustella – paradoksaalista sinänsä, jos kolumnin tarkoituksena oli logoksen korostaminen) sosiaaliset ja analyyttiset taidot vastakkain. Asetelma on täysin kestämätön ja kaikuu lähinnä menneiden aikojen nurkkakuntaista oppiainepolitikointia. Oudolta se ainakin kuulostaa, sillä opetussuunnitelmatyöhön sisältyvä pedagoginen eetos tuntuu tätä nykyä suosivan oppiainerajojen häivyttämistä. Käytännössä sulautettuun opetussuunnitelmaan on toki ainakin yhden opettajasukupolven verran matkaa. Toisekseen on vaikea hyväksyä näkemystä, jonka mukaan matematiikalla olisi yksinoikeus ”abstraktien asioiden ja niiden välisten suhteiden” oppimiseen. Yhteiskuntatieteissä korostetaan argumentointitaitoja – kenties liiaksikin dialogisen otteen sijasta – ja käsitteiden analyyttistä arvoa. Filosofiassa perehdytään logiikkaan (tai kenties pitäisi perehtyä – eihän filosofialla ole tilaa peruskoulun opetussuunnitelmassa), valitettavasti vaan usein yhtä epäpragmaattisin esimerkein kuin matematiikan aksiomaattisessa todellisuudessa.

Opetushallinnon raportissa mainitaan suomalaisten nuorten olevan erityisen hyviä luvuissa, laskutoimituksissa ja tilastojen käsittelyssä, mutta algebran ja geometrian osaaminen on heikkoa. Samalla tunnustetaan, että matematiikan taitoja pitäisi kohentaa jatko-opintovalmiuksia ajatellen. Tässä on jotain ristiriitaista. Onko kyse sittenkin siitä, ettei oikeita kykyjä osata seuloa jatko-opintoihin? Kiinnostaako matematiikka? Jos ei, onko vaatimustason nosto vastaus? Matematiikkaa tarvitaan – ja oppilaat vaikuttavat arvostavan sitä oletettua enemmän. Aivan kuten arvostavat käsitteellisiä, luovia ja sosiaalisiakin taitoja. Itse asiassa matematiikalle ei vaikuttaisi olevan mitään syytä kaivaa poteroita. Päinvastoin, matematiikkaa pitäisi tuoda lähemmäs muita oppiaineita, ei repiä niistä erilleen.

***

Sitten vielä yksi juttu. Tuomas Kaseva pohdiskeli alkuviikosta hesarissa koulua, jossa ei olisi lainkaan kokeita. Ihan mielenkiintoinen ajatus, mutta metsään mentäisiin tällöinkin. Kokeet ovat osalle oppilaista tärkeitä, sillä osa oppilaista todella oppii parhaiten itsenäisesti lukemalla ja pänttäämällä. Jos kaikki oppimistyypit halutaan ottaa huomioon, ei kokeitakaan voi riisua pois arviointiarsenaalista. On olemassa huonoja ja hyviä kokeita. Kokeen ei tarvitse perustua pänttäämiseen; huolella laadittu soveltava aineistoperustainen koe on opettajalle haastavaa ja aikaavievää laatia, mutta takaa todennäköisemmin ulkomuistia mittaavia kokeita parempia oppimistuloksia. Eli: myös koe on parhaimmillaan loistava oppimistapahtuma! Oppimista tukee myös arvostelun jakaminen osiin (kokeen ei tarvitse aina olla summatiivinen), joita painotetaan parhaiden onnistumisten mukaan. Tämä vähentää tunnetta suorittamisesta ja kiinnittää huomiota luovuuteen ja soveltamiseen – siis oppimiseen. Opettajan työtä tämä kyllä kasvattaa: ei muuta kuin kädet saveen!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

thoughts for the post-2008 world

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: