Turvallisuuden kanssa tulee olla tarkkana

Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas ja professori Heikki Patomäki nosti Uuden Suomen puheenvuorossaan esille tärkeän turvallisuuspolitiikkamme käymistilaan liittyvän teeman, nimittäin turvallistamisen kulttuurin, erityisesti uhkakuva- ja identiteettipolitiikan mahdolliset seuraukset avoimen yhteiskunnan näkökulmasta. Vaikka Patomäen ulostulon kärkenä ollut kritiikki Suomen ja Naton välille toukokuun lopulla allekirjoitettavaksi kaavailtua isäntämaatukisopimusta ja sen valmisteluun liittyvää salamyhkäisyyttä kohtaan sivuuttaakin Suomen ja Naton yhteistyön laajemman kuvan (sopimuksen luonnetta ei tule ylidramatisoida, etenkin kun se asetetaan Suomen pitkän linjan Nato-PfP-kontekstiin, kuten esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomioja on blogissaan huomauttanut), on Patomäen puheenvuorosta irroitettava ajatus turvallistamisen mahdollisista seurauksista otettava vakavasti.

Turvallisuus – etenkin sen vajeen esittäminen – on järeä leimasin, jonka varassa voidaan oikeuttaa normaalitilasta poikkeavia politiikan ja hallinnan käytäntöjä. Ajankuvan koventuessa myös puheet ja ajatukset tapaavat koventua. Sikäli kun elämme oletetun turvallisuusarkitehtuurimme rakennetta vavisuttavan suuren murroksen ja epävarmuuden äärellä – politiikan oikeutuksen kannalta keskeisintä on se, että asia esitetään näin ja siihen pääsääntöisesti uskotaan – myös houkutus yhteiskunnallisten rakenteiden, toimintatapojen sekä jaetun poliittisen tilan turvallistamiseen käy tämän logiikan mukaan houkuttelevammaksi.

Turvallisuus on sekä subjektiivisena tunteena että objektiivisena tilana aina potentiaalisesti haavoittuvainen resurssi; koventuvien aikojen keskellä se näyttäytyy erityisesti tunteena entistä niukemmalta. Pelko tarjoaa täten politiikalle kertoimia. Siinä missä nämä kertoimet rakentuvat politiikassa (politiikka jaetun tilan toimintana eroteltuna yksityisestä elämänhallinnan tilasta) ihmisten ja yhteiskuntien erotteluun, tuottavat ne samalla iskemällä myös yhtenäisyyttä ja integraatiota. Puhumme jälleen lännestä ja idästä, ei herttaisina kulttuuripiireinä, vaan ihan konkreettisina toimijoina. Tämä ei ole terve tilanne (eikä kovin järjellinen, sillä tosiasiassa erot jylläävät myös mainittujen abstraktioiden sisällä), mutta nyt realismia. Mustavalkoiset asetelmat vahvistuvat; jos et itse ota (ja ilmaise) puoltasi, tehdään se vaikeina aikoina todennäköisesti puolestasi. Kansainvälisessä politiikassa tämä näyttäytyy harhaanjohtavan selkeältä vaikuttavalta polarisaatiolta, jolloin samaisen polarisaation kautta kanavoituvien ongelmien ulkopuolelle jäävät poliittiset ja yhteiskunnalliset haasteet unohtuvat helposti poliittisen mielikuvituksen marginaaliin. Yhteiskuntien sisällä puolien valitsemiseen pakottava tulehtunut ilmapiiri on kitkerää myrkkyä.

Identiteetin vahvistumisen ja maailmaan sijoittumisen selkenemisen hintana ei kuitenkaan saa koskaan olla avoimen demokraattisen yhteiskunnan julkisesta ja poliittisesta tilasta piiloutuvien käytäntöjen ja hallintaratkaisujen vahvistuminen. Tällainen askel kohti ’syvää turvallisuusvaltiota’ olisi askel väärien arvojen suuntaan. Ja nyt puhumme siis Suomesta. Vaikka Suomi on jo pitkän aikaa sitten olemisensa, paikkansa ja viiteryhmänsä valinnut, – kuka tätä epäilee? – tulee sen kyetä jatkossakin tämän valinnan mukana tulleen täysi-ikäisyyden mahdollistamaan itsenäisyyteen sekä sivistyneiden arvojen, kuten rauhanomaisuuden, avoimuuden ja keskustelevuuden mukaisiin ratkaisuihin ja niiden tinkimättömään kunnioittamiseen. Turvallisuuden saralla  luottamusta lisää avoimet ja deliberatiivisuudelle perustuvat käytännöt, ei autoritäärisesti tai nurkkakuntaisesti turvallisuuden nimissä toteutettavat erityisjärjestelyt. En esitä syytöksiä, vaan varoituksen. Kuten todettua, isäntämaatukisopimuksen valmistelun kohdalla tästä ei ole kyse, vaikkakin asian julkitulon tyyli antaa liikaa tulkinnanvaraa vastakkaiselle näkökulmalle. Turvallisuuden kanssa tulee olla tarkkana, jottei palvelijasta tule kuin huomaamatta isäntää.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

THOUGHTS FOR THE POST-2008 WORLD

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: