MM 2014

On olemassa vain yhden urheilulajin turnaus tai kilpailu, johon voi viitata yllä olevan otsikon mukaisesti. Kaikki muut vastaavat tapahtumat kaipaavat lisämääreitä, jotka paljastavat kysymyksessä olevan lajin (poikkeuksena tietysti MM-95, mutta se onkin sitten kokonaan toinen juttu…). Tänään se siis käynnistyy: intensiivinen, reilu kuukauden pyrähdys kuningaspelin kaikkein pyhimmän tapahtuman parissa.

Peli, jonka kauneudesta lienee sanottu jo kaikki tarpeellinen, on kuitenkin hyvä erotella lajista. Itse asiassa lajikulttuuri on viime aikoina alkanut ottaa otetta itse pelistä. Poliittisen suhmuroinnin, rahanvallan ja korruptoituneelta haiskahtavan hallintakulttuurin siivittämänä FIFA, lajin ylin kattojärjestö, on viimeisten vuosien aikana kunnostautunut enemmän lajikulttuurin rapauttamisessa kuin tämän taustalta löytyvän pelin eetoksen levittämisessä. Qatariin myönnetyt vuoden 2022 MM-kisat korruptiosyytöksineen ja järjestelyongelmineen sekä nyt Brasilian kisojen alla FIFA:n ja kansallisen hallinnon vispiläkaupasta kehittynyt kohu pistävät puistattamaan. Eikä tilanne tietysti näin yksinkertainen ole, mutta huolestuttava joka tapauksessa. Tämä John Oliverin amerikkalaiselle yleisölle tarjoama pätkä FIFA:n ongelmista tiivistää lajikulttuurin ja pelin eetoksen jännitteen hienolla tavalla.

Suosikit

Entä sitten itse peli ja ne kisat. Turnauksen ennakkosuosikit löytyvät seuraavasta nelikosta: Brasilia, Argentiina, Espanja ja Saksa. Jos jokainen mainituista joukkueista dominoi odotetusti alkulohkoaan, tarjoaa turnauskaavio selvän väylän välieräpareihin Saksa-Brasilia ja Argentiina-Espanja (eikös se näin mennyt?). Suurimman haasteen edessä omassa alkulohkossaan lienee Espanja, jonka päänahkaa vuoden 2010 finalistipari Hollanti tähyää heti avausottelussa (toivottavasti Hollannin nuorennusleikkauksen kuilulla tasapainoileva kokenut joukkue pistää tällä kertaa kampoihin ilman 2010 finaalissa nähtyä sikaa), eikä kisojen top 5 mustien hevosten joukkoon laskettava, ylhäältä kovaa prässäävä Chilekään ole mikään varsinainen suupala Espanjalle.

Itse olen kannattanut Espanjaa aina pikkupojasta asti, joten laitetaan tälläkin kertaa pesot kiinni tähän suuntaan. Argentiinalle suon myös mestaruuden, eikä Saksakaan enää vaikuta yhtä luotaantyöntävän mekaaniselta jyrältä kuin joskus takavuosina. On tosin edelleen selvää, ettei esimerkiksi Argentiinan puolustus, maalivahtiosasto mukaan lukien, tule olemaan lähelläkään sitä organisoitumisen tasoa, mihin Saksa yltää – ei siitäkään huolimatta, että maailman aliarvostetuimpiin laitapakkeihin lukeutuva Pablo Zabaleta laittaa nurmikkoa rullalle Argentiinan oikealla kaistalla. Zabaletaa tärkeämpi pelaaja Argentiinalle kuitenkin on, ei niinkään Messi tai Aguero, vaan Angel Di Maria, jonka uskomaton yhdistelmä taitoa, nopeutta, älykkyyttä ja keuhkoja oli suurin yksittäinen syy sille, miksi Real Madrid lopulta pieksi Atletin mestareiden liigan finaalissa.

Kaikkein vaikeinta on itse asiassa arvioida Brasilian mahdollisuuksia – siitäkin huolimatta, että Scolari on mitä ilmeisimmin koulinut Brasiliasta omine profiilipelaajineen (Fred, L. Gustavo, Hulk) hyvin yhteen hitsautuneen poppoon. Kuten Zonal Markingin aina yhtä vakuuttava analyysimylly antoi myös ymmärtää, pelannevat brassit kenties eurooppalaisempaa ja strukturoidumpaa futista kuin koskaan. Joukkueen keskustan kuusikko on hyvin säntillinen ja organisoitunut tasapainottaen Neymarin ja Marcelon kaltaisten artistien arvaamattomuutta. Suurimmat kysymysmerkit – aivan kuten Argentiinankin kohdalla – löytynevät maalin suulta.

Espanjan peli on muuttunut vain muutamia piiruja historiallisen kolmen arvokisavoiton putken aikana. 2012 finaalissa Italiaa vastaan Espanja kyllä osoitti, ennen kaikkea tuolloin koko kisat liekeissä olleen Jordi Alban johdolla, että siltä löytyy eväät suoraviivaiseenkin peliin. Toisaalta viime kesän finaaliromahdus Confederations Cupin finaalissa antoi jo viitteitä, että jengin runko on vanhenemassa. Yhtä lailla kysymyksiä herättää, miten Xavin, Iniestan ja suuren inhokkini Busquetsin totuttua haaleampi kausi näkyy otteissa ja tunnelmissa Brasiliassa – voihan olla, että vaisu kausi Euroopassa vain nostaa kokeneemman kaartin nälkää arvokisapystiä kohtaan. Jos homma ei ala pelittää heti Hollantia vastaan, on mielenkiintoista nähdä, uskaltaako Del Bosque koskea Barcan pyhään kolmikkoon nostamalla esimerkiksi huippukauden pelanneen Koken keskikentälle. Ja yksi suuri puute Espanjalla on jo pelkkien pelaajavalintojen kautta: oikeana pakkina ei jostain syystä (en ole perehtynyt tarkemmin taustoihin) nähdä selvästi Raul Albiolia tai Juanfrania modernimpaa Dani Carvajalia. Tämä huippukauden loistavaan mestareiden liigan finaaliesitykseen päättänyt laitapakki olisi tuonut Espanjalle sen kovasti kaipaamaa suoraviivaisuutta ja leveyttä, jota Espanjan oikealle laidalle ei tänä vuonna tuo edes luottovaihtomiehenä takavuosilta tunnettu Juan Navas tämän ollessa loukkaantunut.

Ylättäjät?

Belgian harteille on aseteltu jo parin vuoden ajan sellaisella pieteetillä yllätyssuosikin viittaa, että joukkue matkusti lopulta Brasiliaan käytännössä viidentenä ennakkosuosikkina. Belgian nuori joukkue kuitenkin kärsii selvistä puutteista ja ongelmista, joista suurimpana mainittakoon jälleen Zonal Markingia myötäillen modernien laitapakkien puuttumisen (ja tämän myötä monipuolisen laitapelaamisen) sekä tiettyjen tähtipelaajien, kuten Hazardin, mahdollinen sopimattomuus joukkueen pelityyliin.

Itse nostaisin Sveitsin jopa Belgian yläpuolelle. Sveitsillä ei ole De Bruynen, Hazardin, Courtois’n tai Kompanyn kaltaisia supertähtiä. Kenties juuri tästä syystä Sveitsin nuori ja täten yhtä lailla Belgian kanssa nälkäinen joukkue vaikuttaa hyvin tasapainoiselta. Keskikentän keskustan ”Napoli-mafia” (Inler, Dzemaili, Behrami) löytävät varmasti yhteisen sävelen. Sama lienee tilanne hyökkäyspuolella, josta löytyy paljon Baselin kultaisen sukupolven taitoa (Stocker, Xhaka, Shaqiri). Ja kun laidoilta löytyy Lichtsteinerin ja Rodriguezin keuhkot ja jalat, on paketti itse asiassa monipuolisemman oloinen kuin Belgialla. Toisaalta Belgian penkki on hieman tasokkaampi, mistä on etua turnauksen edetessä.

Sekä Belgialla (vastassa Algeria, Venäjä ja Etelä-Korea)  että Sveitsillä (vastassa Ecuador, Honduras ja Ranska) on täysin realistiset mahdollisuudet jatkoon omasta lohkostaan. Jos Belgialla lähtee homma rullaamaan, saattaa Lukakun ja Hazardin kaltaiset nimet hyvin löytyä maalitilaston kärkisijoilta alkulohkovaiheen jälkeen. Belgian lohkosta maalipörssin yllättäjäksi on tyrkyllä myös Venäjän monipuolinen Aleksandr Kokorin – muutoin en usko Venäjän etenevän kovin pitkälle, korkeintaan toiselle kierrokselle. Mitä joukkueisiin tulee, kolmas mahdollinen yllättäjä saattaisi olla Norsunluurannikko, jolle siunattiin vihdoin inhimillinen alkulohko kahden edellisen turnauksen ns. kuolemanlohkojen jälkeen. Ja onhan elefanteilla joukoissaan ehkä maailman monipuolisin ja vaikeimmin keskikentän keskustassa pallollisena pysäytettävä keskikenttäpelaaja, jäätävät 20 häkkiä valioliigassa jyrännyt Yaya Toure.

Niin. Onhan meillä sitten Portugalia, Ranskaa ja Italiaakin. Englanti tulee olemaan vaikeuksissa, ei vain nuorennusleikkauksen kuilun jo ylittänyttä Uruguayta vastaan, vaan myös pirteää Costa Ricaa vastaan. Toisaalta Englanti voi lähteä kisoihin ilman suurempia paineita lukeutuen selvemmin yllättäjäkandidaattien kuin kestomenestyjien seuraan. Ja kait se Hollantikin, jonka tärkein peli taitaa sittenkin olla alkulohkossa Chileä vastaan, pitää laskea kuvioihin mukaan. Edellisistä kestosuosikeista itse toivoisin Italian menestyvän mahdollisimman pitkälle, sillä olen itse suuntaamassa Italiaan semifinaalivaiheen alla. Olisi hieno kokea se tunnelma, joka Italiassa vallitsisi Azzurrin hätyytellessä mitalipelejä. Italia selvittäneekin tiensä niukasti oman alkulohkonsa ykköseksi; Ranska tehnee samoin, joskin illuusio helposta lohkosta saattaa sekoittaa, kuten viime turnauksista hyvin muistamme, yllättävänkin ylimieliseen asennoitumiseen taipuvaisen joukkueen. Mahtaako Deschamps vetää tiukempaa linjaa Ranskan peräsimessä edellisiin turnauksiin verrattuna? Ainakin Samir Nasrin tiputtaminen ryhmästä viestii sisäisen koheesion asettamisesta yksilötaidon edelle. Ranskan nuorehkosta joukkueesta on etukäteen nostettu esiin Paul Pogba, joka edustaa sellaista keskikenttäpelaajan tyyppiä, jolle ei oikein ainakaan minun repertuaaristani löydy sopivaa roolikuvausta. Ehkä jonkinlainen moderni versio box-to-box midfielderistä – vähän kuin Yaya Youre, mutta ei sitten kuitenkaan…

Ja mainitaan vielä lopulta Balkanin lippua korkealla pitävät Kroatia ja Bosnia-Herzegovina. Odotan molempien jatkavan alkulohkosta, joskin jälkimmäisen kohdalla turnauskaavio saattaa sittenkin olla vielä jatkopelien kannalta suosiollisempi – toisella kierroksella bosnialaisia vastaan asettuu joko Ranska tai Sveitsi, kun taas kroaatit kohdannee Espanjan.

Mutta tämä tästä tällä erää. Nyt kohti kisoja. Avauspotkuun enää seitsemisen tuntia. Sitä ennen pädille valmiiksi Ylen mainiolta vaikuttava kisapalvelu taktiikkafeedeineen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

THOUGHTS FOR THE POST-2008 WORLD

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: