Somekohinaa ja sääntelyn vastaista populismia

Siitä tulikin sitten viskinhöyryinen viikonloppu. Helsingin Sanomien torkku-moodilla käyneestä toimituksesta lentoon pyrähtänyt niin sanottu viskigate ravisteli sosiaalisen median riekaleiksi männä viikonloppuna. En tiedä tarkoista luvuista, mutta ilmeisesti häsärit ’viski’, ’avi’ ja ’viskigate’ olivat suvereenisti Suomen twiitatuimpia. Se on paljon Putouksen ja julkkistanssiaisten täyttämänä viikonloppuna.

Mitä sitten on tapahtunut. Ensinnäkin kohun saattelemana maailmalle levisi viesti, jonka mukaan – lievästi karrikoiden – Suomeksikin kutsutun holhousvaltion jähemttyneisyyttä ideologisesti ajava virkamiesvalta on kieltänyt kansalaisiaan käyttämästä ’viski’ -sanaa.

Viikonlopun höyryjen laskeuduttua on kuitenkin käynyt tunti tunnilta todennäköisemmäksi, että todellisuudella on tälläkin kertaa tarjota hieman ensireaktiota tylsempi tarina. Menemättä sen syvemmälle itse kohun aiheuttaneeseen tapahtumaketjuun, vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että Etelä-Suomen Aluehallintoviraston (Esavi) virkamies on erään alkoholijuomien ympärille rakentuvan tapahtuman alkoholilupaa myöntäessään vaatinut tapahtuman järjestäjiä hyödyntämästä edellä mainittua sanaa markkinoinnissaan, tapahtuman nimi ja logo mukaan lukien. Tässä kohdin on vedottu alkoholilainsäädännön kirjaimeen. Suoraa, yksityisten bloggaajien sananvapauden piiriin ulottuvaa vaatimusta en ole kursorisesti seulomalla aiheen ympärillä pyörivästä kirjavasta uutisoinnista löytänyt. Tällaisen mielikuvan kuitenkin saattoi johtaa viikonlopun uutisoinnista.

***

Voi toki olla, että kyseisen lain markkinointipykäliä koskevat tulkinnat elävät alati höttöisemmällä maaperällä somekulttuurimme kukoistuksen aikakaudella. Mutta tämä on jo kokonaan toinen, vaaleilla valitun lainsäätäjän vastuulle kuuluva asia.

Yhdyn erään kollegani toisaalla esittämään näkemykseen siitä, että kohu on melko puhutteleva kun sen yhdistää käsityksiimme politiikasta ja sen ympäristöistä. Ensinnäkin sosiaalista mediaa vilkuilemalla on vaikea olla tulematta johtopäätökseen, jonka mukaan verraten isolla joukolla kansalaisista on vaikeuksia erottaa lainsäätäjän ja virkamiehen asemaa toisistaan. Samalla on käynyt entistä ilmeisemmäksi, että virkamiesten tehtäväkentän ja heidän edustamansa instituution yhteiskunnallisen arvon ymmärtäminen näyttää olevan entistäkin katoavampaa kansanperinnettä.

Toisekseen on ollut mielenkiintoista seurata, kuinka vaivattomasti innostuneisuuden täyttämä massahysteria sekä järkiperusteita kaihtava agitointi lopulta leviää sosiaalisen median aikakaudella. Somessa aiheen ympärille kertynyttä kohinaa ja huutelua ryydittivät nopeasti syytökset holhouskulttuurista, poliisivaltiosta, byrokraattien salaliitoista ja mistä lie. Huutelua seurasi tyypillinen uutissivustojen komenttiosioiden vihapuheoksennus, joka sisälsi piirteitä suoranaisesta ammattikunnan essentialisoivasta leimaamisesta. Muodoltaan ja argumentaatiorakenteeltaan vastaavanlaista, ihmisten etnisen alkuperän perusteella muodostettua nälvimistä kutsuttaisiin suoraan rasismiksi.

Kärjekkäämpien äänien lomassa oli vieläkin suurempi massa yleistä sääntelyn vastaista muotidiskurssia – ilman että sääntelyn perusteita, olemusta tai seurauksia sen syvällisemmin olisi tarvetta avata. Ironiaa tietysti edustaa se, että kritiikitön massailmiön mukaan tempautumien jos mikä edustaa holhoutuneena ajelehtimista. Esavin kantaa itse tapaukseen ei toki maltettu ironiankatkuisella somen mestauslavalla odottaa – johtopäätösten muoto kun oli tavallaan jo valmiina odottamssa ajan henkeen katetussa pöydässä. Siihen pöytään itsenäinen, hetken huumasta irrotettu ajattelu sopii valitettavan heikosti. Tämä valitettavan tuttu logiikka toimii kaikenkarvaisen informaatiovaikuttamisen taustalla.

Oireellista oli kuitenkin se, että (hesarin lisäksi, tai sen rinnalla) muutama poliitikkokin otti ’kohusta’ omaan ideologiseen pirtaansa sopineet populismipisteet auliisti irti – jopa strategisen viestinnän merkityksen nykypolitiikassa kuin omat taskunsa tunteva pääministerimme oli vähällä lähteä hutkimaan, vaikka vastuun kantajana hänen olisi tullut pyrkiä ensisijaisesti viestimään medialle, että ensin tutkitaan.

Emotivistissävytteiset poliittiset ulostulot eivät tosin ole vain populistisia letkautuksia, sillä niillä on käytännön seurauksiaan itse poliittisen prosessin ulkopuolelle. Voin vain kuvitella, minkälaista ”palautetta” ja yhteydenottoja asiassa esille tullut virkamies tällä hetkellä saa ja kokee. Enkä ihmettelisi, jos henkilökohtainen rapa roiskuisi laajemminkin virkamieskunnan suuntaan. Tällainen käytös ei kuulu modernin sivistysvaltion tunnuspiirteisiin. On erittäin epäilyttävää, jos poliitikot alkavat hyödyntämään yhteiskunnan sisäistä viholliskuvastoa ja sen ruokkimista edes välillisesti omien tavoitteidensa ajamisessa.

***

Alkoholipolitiikan sisältö onkin sitten jo kokonaan toinen juttu. Olen kyllä myös kallistunut sille linjalle, että kyseisen lain kirjainta tulisi päivittää 2000-luvun realiteetteja kohtaamaan (en tosin ole kiinnittänyt niinkään huomiota markkinointia koskeviin pykäliin, vaan tarjonnan ja myynnin osittaiseen vapauttamiseen esimerkiksi pienpanimoita ajatellen), vaikka en alkoholilainsäädännön varsinaista liberaalisiipeä edustakaan. Reaktiot kohun aiheuttaneeseen uutisointiin tosin vain nostavat esiin vakavia kysymysmerkkejä sen suhteen, miten tämä katajainen kansamme olisi valmis ottamaan vastaan sille annettuja lisävapauksia, semmitenkin jos toiminta on näin helposti agitoitavissa itsekritiikittömäksi joukkohuutamiseksi.

Järjen äänet kuitenkin aina erottuvat kohinan keskeltä. On eittämättä monta järkiperustetta kannattaa julkishallinnon toimintakulttuurin ketteröittämistä sekä eräänlaista ajattelutavan nuorennusleikkausta. Tästä olenkin kirjoittanut blogissani jo aikaisemmin. Myös sääntelyn vapauttaminen voi joissain yhteyksissä olla viisaskin veto, kunhan se toteutetaan tapauskohtaisen harkinnan mukaan eikä sorruta kategorista sääntelyn vastaisuutta edustavaan naivismiin ja sitä tukevaan populismiin (on mielenkiintoista huomata, miten Perussuomalaisiin tyypillisesti yhdistetyn herrainvallan vastaisen populismin piirteet ovat alkaneet levitä yli (oikeisto)puolueiden rajojen näin vaalien lähestyessä).

Helppoja irtopisteitä on somen aikakaudella tarjolla yllin kyllin, se on käynyt varmasti kaikille selväksi. Oma arvostukseni lähtee kuitenkin niiden yhteiskunnalisten vaikuttajien suuntaan, joilla on ryhtiä ja asennetta nousta tällaisen irtopisteiden kalastelun yläpuolelle. Ja mitä asiallisiin ja järkeviin näkemyksiin tulee, on loppuun hyvä siteerata Helsingin Sanomien Jussi Pullista, jonka ajatuksia jaan tässä kohdin mielelläni hieman pidemmältikin:

Neutraali byrokratia, joka rajoittaa eri intressien toimintaa ja sovittaa niitä yhteen, on yksi uuden ajan valtiokäsityksen peruspilareista. […]

Jos byrokraatti alkaisi tehdä poikkeuksia, ne koskisivat todennäköisesti luotettavia ”kunnon kansalaisia” byrokraatin mielestä.

Hyvän byrokratian ydintehtävä on juuri tämä: tuijottaa sääntöjä  ja vain sääntöjä ja tehdä päätökset sokeasti sen mukaan, mitä kansanedustajat ovat linjanneet.

Tällainen neutraali byrokratia takaa paitsi tuoteturvallisuuden myös yhdenvertaisuuden lain edessä. Se on yksi ydinseikoista, joka tekee Pohjoismaista niin toimivia yhteiskuntia kuin ne ovat.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

thoughts for the post-2008 world

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: