Kapeakatseiset normitalkoot

Kokoomus julkaisi juuri vaalipoliittisen normipaperinsa. Paperi voidaan nähdä puolueen vastineena Keskustan jo viime vuonna julkaisseelle 101 normin purkulistalle. Kokoomuksen piireissä ollaan luultavasti harmiteltu Keskustan eittämättä taitavasti toteutettua tempausta ja agendan asettamisen taitoa. Keskusta otti näppärästi irtopisteet perinteisesti Kokoomuksen mukavuusalueelle yhdistetystä aiheesta.

Keskustan ja Kokoomuksen paperit liittyvät niin sanottuihin norminpurkutalkoisiin. Tässä talkoohengessä porvaripuolueet ovat löytäneet mukavan säyseältä ja ongelmattomalta vaikuttavan otsakkeen kansan syviä rivejä selvästi kutittelevan sääntelypopulistisen tunnelman kanavoimiseksi. Talkoot eivät kuitenkaan lässähdä yleisen tason voivotteluun, sillä ne perustuvat useisiin käytännön aloitteisiin. Osa aloitteista saattaisikin harkiten toteutettuna tuottaa viranomaistoimintaa virtaviivaistavia ja kansalaisten oikeusturvaa palvelevia avauksia. Julkinen keskustelu norminpurkualoitteiden osalta on kuitenkin valitettavasti keskittynyt yksittäisiin esimerkkeihin. Mielestäni olisi yhtä lailla tärkeää luodata paperien kautta välittyviä käsityksiä lainsäädännön ja normien perimmäisestä tarkoituksesta yhteiskunnassa.

Sekä Kokoomuksen että Keskustan normipapereista välittyykin kuva, jossa normien ja lainsäädännön tarkoituksenmukaisuus rinnastetaan niiden taloudellista toimeliaisuutta edistäviin vaikutuksiin. Tämä ei ole ainoastaan kapea, vaan osittain jopa huolestuttavalta vaikuttava näkemys lainsäädännön roolista yhteiskunnan perusrakenteena. Otetaan muutama esimerkki ja peustelu:

Kokoomuksen paperin johdanto alkaa myötämielisellä toteamuksella: ”jokainen laki, asetus, hallinnollinen määräys tai ohje – normi – on syntynyt jostain tarpeesta, jonkin hyvän päämäärän toteuttamista varten.” Tämä on aivan oikein – lainsäätäjä, eli eduskunta, ja lain valmistelijat tuskin kiusallaan lakeja säätävät. Tämän jälkeen Kokoomuksen paperin viittaukset lainsäädännön yleiseen luonteeseen kuitenkin loppuvat. Sen sijaan paperissa lähdetään liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan ”[m]onet normit ovat olleet välttämättömiä taloudellisen kehityksen näkökulmasta.” Ja hieman myöhemmin: ”onnistuneimmillaan [normeille] luodaan edellytyksiä markkinoiden tehokkaalle toiminnalle, madalletaan liiketoiminnan kustannuksia ja synnytetään kokonaisia uusia teollisuudenaloja.”

Myös Keskustan paperi lähtee samalla vireellä liikkeelle: ”Meille tulleen kansalaispalautteen perusteella yhteiskuntamme sääntely on monelta osin mennyt liian pitkälle. Se jarruttaa talouden aktiviteettia ja siten osaltaan estää pyörien saamista pyörimään Suomessa.” Normit ja talous, talous ja normit – siinäkö norminpurkutalkoiden tulkintahorisontti kaikessa kapeudessaan? Miten on muiden kuin taloudellista toimeliaisuutta edustavien yhteiskunnan arvojen ja aktiviteettien laita? Keskustan eduksi voidaan tässä suhteessa katsoa epäsuorasti ilmaistu hyväksyntä normien ja lainsäädännön keskeisestä tehtävästä hyvinvointiyhteiskunnan ja turvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Normien ja lainsäädännön arviomiseen on siis taloudellisen kehityksen, innovaatioiden ja liiketoiminnan kustannuksen lisäksi muitakin punnuksia.

Maininnat talousrationaliteetin ulkopuolelta tulevista vaikutteista jäävät kuitenkin vähemmistöön edellä mainituissa papereissa (puuttuen Kokoomuksen paperista lähes tyystin). Voi olla, että viilaan pilkkua. Ehkä papereiden laatijat ovat ajatelleet, että tämä on enemmän ja vähemmän itsestään selvyys. Toisaalta näin merkittävä arvoulottuvuus olisi enemmän kuin tervettä lisätä papereiden tavoitteenasettelua esitteleviin johdantoteksteihin. Tasapuolisuuden nimissä porvaripuolueet voisivat lisäksi – kovin talkoohenkisiltä kuin vaikuttavat – kanavoida energiaansa lainsäädännön harmaiden katvealueiden haarukoimiseen. Jos toisaalla saavutetaan epäkäytännöllisten säädösten ja normien kitkan purkua, olisi lainsäädännön tarkentamiselle ja kiristämiselle varmasti käyttöä toisaalla. Lainsäädännön tehtävä kun on oman käsitykseni mukaan kaikkien yhteiskunan jäsenten hyvinvoinnin, toimintaedellytysten, tasa-arvoisen kohtelun sekä parhaan mahdollisen elämän perustavien edellytysten varmistaminen. Taloudellisen toimeliaisuuden edistäminen ei voi nousta näiden perustavampien arvojen yläpuolelle. Kokoomuksen ja Keskustan normipaperit välittävät juuri tällaisen kuvan.

Kapeasta talousrationaliteetista johdettujen norminpurkutalkoiden rinnalle tulisi vastapunnuksena virittää normienkehitystalkoot, joissa keskityttäisiin turvallisuuden ja hyvinvoinnin edellytyksien kehittämiseen kattavasta ja tasa-arvoisesta kansalaisnäkökulmasta. Myös hyvän hallinnon edellytysten vahvistamiselle sekä toisaalta virkamieshallinnon palvelumahdollisuuksien kehittämiselle ja virtaviivaistamiselle olisi näissä positiivisissa kehitystalkoissa tilaa. Norminkehitystalkoiden seurauksena viranomaisten voisivat siis soveltaa lainsäädäntöä nykyistä tasa-arvoisemmin ja peittävämmin.

Oma ääneni menee kevään vaaleissa puolueelle, joka kykenee ylittämään kapeakatseisen, pahimmillaan lainsäädännön ydintehtävää vastaan seuraksiltaan kääntyvän sääntelypopulismin viettelyksen. Tällaisen muodikkaan häshtäg -politikoinnin (käyttämällä esimerkiksi häsäriä #byroslavia olet automaattisesti poissa harkintani piiristä) arvostan politiikkaa, joka perustuu yhteiskunnan kokonaishyödyn hahmottamiseen – niin abstrakti ajatus kuin tämä nurkkakuntaisten ryhmäintressien aikakautenamme vaikuttaakin olevan – sekä ihmisten turvallisuuden ja tasa-arvoisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseen. Yksittäisiin esimerkkeihin tarkoituksenmukaisesti takertuvan tähtisadetikkupolitikoinnin sijasta katse tulee suunnata yhteiskunnan kokonaisuuteen sekä toisaalta uudistusehdotusten seurauksien puntaroimiseen koko yhteiskunnan perusrakenteiden mittakaavassa. Laajemmassa, aattellisessa kehyksessä tulisi yhtä lailla luopua vapauden ja vakauden vastakkainasettelusta. Sen sijaan tulisi kyetä näkemään näiden toisiaan vahvistavat piirteet sekä toimivan yhteiskunnan kannalta välttämättömät sidokset. Toimiva, oikeusvaltion tinkimättömiin periaatteisiin tukeutuva luottamusyhteiskunta kun on mitä parasta öljyä kaikenlaisen toimeliaisuuden edistämiselle.

Otetaan sittenkin esiin mediakeskustelussakin esille noussut käytännön esimerkki. Voisiko esimerkiksi olla niin, että esitys väestönsuojia koskevan normin ”purkamisesta” jää tyhjän päälle – siis populistiseksi letkautukseksi – siinä tapauksessa, että esitystä ei tarkastella väestönsuojapolitiikan, maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden muodostamassa kokonaisuudesta käsin (kansalaisten perspektiivistä)? Puhumattakaan siitä, että ehdotuksessa tuotaisiin esiin realistiset kustannusvaikutukset, jotka käsittääkseni ovat rakennuskustannusten nousun osalta varsin marginaaliset? Tai että esityksessä edes pyrittäisiin huomioimaan sen taustalla avautuvat ryhmäintressit kokonaisuudessaan; esimerkiksi Pekka Visuri on Suomen väestönsuojelupolitiikan tulevaisuutta tarkastelevassa perusteellisessa puheenvuorossaan esittänyt seuraavaa: ”Suomessa on nyt pitkän kokemuksen omaavia laitevalmistajia ja suojien rakentajia, joilla on kysyntää myös ulkomailla. Tämän ammattitaidon ja valmistuskapasiteetin hukkaaminen ei ole tarkoituksenmukaista” (s. 43).

Visurin väittämän tarkempi arviointi jääköön asiasta paremmin tietäville. Mielenkiintoisen ristiriidan se kuitenkin nostaa esiin: turvallisuutta ja hyvinvointia parantamaan tarkoitetut normit sekä lainsäädäntö saattavat yhtä hyvin ruokkia taloudellista toimeliaisuutta. Kai se on pitkälti asenteestakin kiinni – sääntelypopulismin kelkkaan muutaman irtoäänen perusteella heittäytyminen ei ainakaan tällaista reipashenkisyyttä edistä (ja edusta).

Lainsäädäntöä on hyvä järkevöittää. Taloudellista toimeliaisuutta piristäviä järkeistyksiä sekä viranomaistoimintaa nuorentavia ratkaisuja on myös hyvä edistää. Kunhan käsityksemme lainsäädännöstä ja normeista ei tähän varsin kapeaan näkökulmaan pelkisty.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RAJA HAJATUKSIA

Pohdintoja politiikasta, rajoista ja maailmasta

Grauzas!

Just another WordPress.com site

tamperekroketti

Krokkaamalla ympäri maan!

PAXsims

Conflict simulation, peacebuilding, and development

The Disorder Of Things

For the Relentless Criticism of All Existing Conditions Since 2010

Critical Geopolitics

Gerard Toal (Gearóid Ó Tuathail). Writing on the world political map

Justice in Conflict

On the challenges of pursuing justice

rogermacginty

peace, conflict and international relations

Progressive Geographies

Thinking about place and power - a site written and curated by Stuart Elden

osmoapunen

A fine WordPress.com site

Epämuodikkaita ajatuksia

Sota on valtioiden elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie nousuun tai tuhoon. Siksi siihen ei pidä kevytmielisesti mennä. Sun Tzu

Random thoughts

Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."

1baltic1bullet's Blog

Mental Gulf of Finland

Itsen alistus

Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa

Yanis Varoufakis

THOUGHTS FOR THE POST-2008 WORLD

Michael Roberts Blog

blogging from a marxist economist

%d bloggers like this: