Liitossa vai ei?

The Ulkopolitist

Suomen suhde Natoon sotilaalliseen liittoutumattomuuteen on kimurantti kysymys. Onko kyse vaan kumppanuudesta vai onko kihlat jo vaihdettu ja kohtalonyhteys luotu?

Nyt siitä taas puhutaan, nimittäin Suomen Nato-jäsenyydestä. Toki jäsenyys on ollut melko tasaisesti esillä kylmän sodan päättymisen jälkeen, mutta tällä hetkellä elämme syklin vaihetta, jossa jäsenyyttä analysoidaan pääkirjoituksissa ja kolumneissa, kommentoidaan paneelissa kuin paneelissa ja lausuntoja annetaan myös niiden poliitikkojen taholta, jotka eivät ole perinteisesti olleet turvallisuuspoliittisesti profiloituneita. Voitaneen sanoa, että nyt ollaan asian suhteen melko tosissaan.

Nato-keskustelu itsessään on ihan oma taiteenlajinsa, ja se sisältää termistönsä, josta keskustelija voi vapaasti ammentaa haluamansa ilmaisut tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka keskustelua usein kuvataan poteroista huuteluksi, se kuitenkin saa uusia muotoja ja nyansseja tasaisin väliajoin. Tämä on ymmärrettävää, sillä keskustelua ei käydä eikä pidä käydä tyhjiössä. Suomen Nato-suhdetta pohditaankin suhteessa ulkoisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin arvioiden jäsenyyden mielekkyyttä samalla vasta- ja puoltavia argumentteja hakien. Debatin eräänlaisia uutuuksia ovat keväällä 2013 ulkoasianvaliokunnan asiantuntijakuulemisiin perustuneen mietinnön…

View original post 1 030 more words