Noitajahdissa

Kokemuksia pelosta 2015 ja 2005

Maaliskuu 2015: Helsingin Sanomien Brysselin kirjeenvaihtaja Virve Kähkönen ruotii kolumnissaan ”Pelko on pettävä kumppani” (HS, 2.3.2015) Eurooppaa syleilevän terrorismin vastaisen liikehdinnän seurauksia. Kähkönen kirjoittaa Brysselin kaduille kuin vaivihkaa viimeisen kuukauden aikana juurtuneista sotilaista, joiden läsnäoloa perustellaan terrorismin vastaisella taistelulla. Samalla kun sotilaat lisäävät turvallisuutta välittömässä ympäristössään, viestii heidän läsnäolonsa laajemmin kasvavasta turvattomuudesta – poikkeustilasta, jossa turvallisuuden erityisvaateet on mahdollista asettaa arkipäiväisen poliittisen kanssakäynnin ja täysimääräisen vapauden toteutumisen yläpuolelle. Kähkösen mukaan kansalaisten vapauksia koskevia päätöksiä ei saisi tehdä pelon vallassa. Sotilaiden läsnäolon heijastamasta epävarmuudesta ja pelosta on kuitenkin vaarassa kehkeytyä ”uusi normaali”, jota vasten näiden päätösten luonnetta tullaan mittaamaan.

Heinäkuu 2005: Olen matkustanut parhaan ystäväni kanssa auringossa kylpevään Tukholmaan kaupunkifestareille. Yksi festareiden odottamistamme pääesiintyjistä, vastikään suositun debyyttialbuminsa julkaissut Bloc Party, aloittaa keikkansa epätavallisesti. Yhtyeen solisti ja kitaristi Kele Okereke pitää pitkän, Itä-Lontoon Cockney -murteeseen hautautuvan hartaan esittelypuheen. Vakavahenkisessä monologissaan Okereke mainitsee jotain ”Lontoon kohdanneesta tragediasta” sekä lähettää koskettavat rakkaudenosoitukset ystävilleen yhtyeen kotiseudulle. Tunnelma itse keikan päästyä vauhtiin on keskittynyt ja intensiivinen. Tuolloin, vuonna 2005, elimme aikaa ennen älypuhelimia ja jatkuvaan informaatiovirtaan kiinnittymistä. Saimme kuulla Lontoon 52 uhria samana päivänä vaatineista terrori-iskuista vasta keikan jälkeen.

Noitajahti Lontoossa

Bloc Party julkaisi toisen kokopitkän levytyksensä tammikuussa 2007. A Weekend in a City on tyypillinen teema-albumi. Se esittelee kappaleissaan läpileikkaavan kuvauksen Lontoon arjesta ja ihmisten pysähtyneisyydestä. Albumin henkilökohtainen huippuhetki on myös singlenä julkaistu ”Hunting for Witches”, jonka lyriikoissa Okereke havainnoi juuri Lontoon 2005 terrori-iskujen jälkeisen ilmapiirin vaikutuksia kaupunkilaisten mielenmaisemaan.

Kappaleen tunnelma on samalla sekä luotaantyöntävän mekaaninen että tarttuva. Matt Tongin millimetrintarkan ja konemaisen rytmin, uutislähetyksistä poimittujen rikkonaisten sämplejen sekä Russell Lissackin aggressiivisen riffin kannattelema biisi ei jätä kuulijalle epäselväksi, miten ahdistavaan kokemukseen terrori-iskujen jälkeisestä kaupungista tämän tulisi samaistua. Tämä on soundtrack kokemukselle, joka syntyy, kun vihollisen kerrotaan liikkuvan keskuudessamme:

The Daily Mail says the enemies among us,

Taking our women and taking our jobs,

All reasonable thought is being drowned out,

By the non-stop baying, baying, baying for blood

Terrorismin sijasta kappale keskittyy kuvailemaan esimerkiksi median (tässä tapauksessa erityisesti konservatiivisen oikeistomedian) roolia heinäkuun 2005 iskujen jälkeisen tunnelman vahvistajana. Keskiluokkainen suvaitsevaisuus ja sen taustalla vaikuttava pehmoliberalismi ovat biisin kerronnan mukaan hauraita arvoja näkymättömän vihollisen luoman pelon ilmapiirin keskellä:

Kill your middle class indecision,

Now is not the time for liberal though

Kaupunkilaisia yhdistävän vuoropuhelun ja traumojen purkamisen sijasta terrori-iskujen jälkeistä tunnelmaa symboloi haulikon kanssa katolla 2000-luvun noitajahdissa istuva kansalainen. Kaipuu 1990-luvun optimismin ilmapiiriin hautautuu nyt terrorismin vastaisen sodan kuvaston alle.

I was sitting, on the roof of my house,

With a shotgun And a six pack of beers […] 

So I go hunting for witches,

Heads are going to roll

Näkymätön vihollinen pelon ankkurina

Toisin kuin perinteinen yhteisön ulkopuolella sijaitseva poliittinen vihollinen (esimerkiksi totalitaristiseksi kuvailtu johtaja, toinen valtio, vieras etninen yhteisö), joka voi myös yhdistää kokemuksen jakavan yhteisön jäseniä, kytkee keskuudessamme mahdollisesti elävä näkymätön vihollinen sisäänsä selvästi arvaamattomamman pelon lähteen. Vaikka terrorismin ja siihen liitettyjen ääriliikkeiden uhkaan on poliittisessa keskustelussa yhdistetty myös näkyviä, etnisyyteen ja kulttuuriin kytkeytyviä piirteitä, poikkeaa uhkakuvan luonne silti intensiteetiltään perinteisestä, poliittisten yhteisöjen rajoihin ja olemuksellisiin piirteisiin palautuvista viholliskuvastoista.

Toisin kuin esimerkiksi vieraan poliittisen yhteisön johtajaan projisoitavissa olevan näkyvän viholliskuvan kohdalla, repii näkymätön ja poliittisesti hahmoton vihollinen helposti ristiriitoja myös poliittisten yhteisöjen sisälle. Tarkkailemisen ja epäilyn ilmapiiri alkaa tällöin helposti varjostaa ihmisten arkea jo ilman poliittisia mahtikäskyjä tai ylhäältä johdettua indoktrinaatiota.

Kyttäilyyn perustuvassa ilmapiirissä viholliskuvien hahmottomuus ja populistiset äänenpainot nostavat kaduilta ja kulmilta esiin hämäriä hahmoja, vierastaistelijoiden alkuja sekä mahdollisesti ääriaineksiin kiinnittyneiden fundamentalistien arkkityyppejä. Ilmiön yleisten piirteiden ymmärtämisen kannalta keskeiseksi nouseekin tällöin pelon merkityksen kiinnittyminen arkeen, informaatioon ja identiteetteihin:

I was an ordinary man with ordinary desires,

There must be accountability,

Disparate and misinformed,

Fear will keep us all in place

Paluu vuoteen 2015

Pohjimmiltaan viholliskuvaston ilmentämä pelko perustuu käsitykseen arjen jatkuvuuden epävarmuudesta sekä poliittisen yhteisön rajoista. Epävarmuudesta voi muodostua myös kansalaisten itsensä harjoittaman kurivallan väline, jonka kautta kansalaisten paikka yhteiskunnan järjestyksessä tulee näkyväksi. Epävarmuuden kautta hahmottuvan poikkeustilan ja sen turvallisuusvaateiden myötä politiikan subjekteista – kansalaisista – muokataan enenevissä määrin politiikan objekteja. Pelon tunne löytyy tämän kahlitsevan kokemuksen ytimestä.

Kähkönen kirjoittaa kolumnissaan sotilaista. Näin kirjoitus keskittyy turvallisuuden hallinnan näkyvään, valtion väkivallan monopolista kumpuavaan ulottuvuuteen. On hyvä muistaa, ettei tämä näkyvä ulottuvuus elä irrallaan ihmisten arjesta. Vapauden ja turvallisuuden suhde ei toisin sanoen kytkeydy ainoastaan valtiolähtöisten poliittisten auktoriteettien tekemiin päätöksiin, vaikka nämä edelleen keskeisiä poliittisen tilan määrittäjiä olisivatkin.

Kansalaisten arjessa pelko levittää omaa hallinnan logiikkaansa, joka yhtä lailla voi kutistaa kokemaamme vapautta. Tämä on myös Bloc Partyn ja Kele Okereken eittämättä naivistiselle kerronnalle perustuvan kappaleen ydinsanoma. Jokaisella kansalaisella on vastuu omasta elinympäristöstään. Sosiaalisen median valtakaudella tämä rooli korostuu entisestään, mitenkään vähättelemättä kaupallisen massamedian vastuuta kansalaisia ohjaavan informaation tuottajana.

Vuodet 2014 ja 2015 tullaan muistamaan monestakin syystä synkkinä vuosina Euroopan lähihistoriassa. Heittäytyminen Bloc Partyn kappaleessaan esittämään 2000-luvun noitajahtiin olisi kuitenkin askel, joka synkistäisi näitä Ukrainan sodan, Venäjän toiminnan sekä Euroopan sisäisen jakautumisen luonnehtimia näkymiä entisestään. Poliittisten auktoriteettien murentuessa kansalaisten oma vastuu viholliskuvien muodostamisen vaaroista vaikuttaisi korostuvan entisestään. Tähän kehitykseen sisältyy myös paljon vaaroja ja pahimmillaan hallitsemattomiakin voimia.

***

Bonusraita:

Faithless ei ehkä ole se tyypillisin rock-yhtye, mutta eikös rockissa olekin kyse enemmän asenteesta? Ja asennetta Maxi Jazzin vetämältä poppoolta löytyy vähintään kymmenen sukkahousuhevipoppoon ja banaalin äijärokin vääntäjän tarpeisiin. Pelko, valheellinen informaatio, toimettomuus… tuttuja teemoja myös omalta ajaltamme. Näitä teemoja esittelee kappale ”Mass Destruction” vuodelta 2004. Rock-henkisemmästä vedosta pitäville suosittelen tätä akustista live-versiota.

https://vimeo.com/22368271

Whether long range weapon or suicide bomber,

A wicked mind is a weapon of mass destruction,

Whether you’re soar away sun or BBC one,

Misinformation is a weapon of mass destruct’,

If you’re a Caucasian or a poor Asian,

Racism is a weapon of mass destruction,

Whether inflation or globalization,

Fear is a weapon of mass destruction

Whether Haliburton or Enron or anyone,

Greed is a weapon of mass destruction,

We need to find courage, overcome,

Inaction is a weapon of mass destruction